| Summary: | Tiivistelmä. Suomen lakeja, säädöksiä ja kielipoliittisia lausuntoja tarkasteltaessa näyttäisi, että viittomakielisten oppilaiden kielelliset oikeudet on hyvin turvattu. Perusopetuksen opetussuunnitelmaan sekä lakiteksteihin on kirjattu, että opetuksen on oltava viittomakielistä tarvittaessa. Viittomakielestä ja sen eri variaatioista eivät hyödy vain kuurot, vaan myös huonokuuloiset ja kuuroutuneet. Viittomakieli ja sen variaatiot ovat kuitenkin monelle viittovia oppilaita opettavalle vieraita kielenmuotoja, jotka tulee opiskella erikseen. Viittovat oppilaat ovat myös usein kaksikielisiä, jolloin opetuskielten on oltava tätä tukevaa. Opettajilta vaaditaankin erilaisia valmiuksia opettaa viittoen. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena onkin selvittää, millaisia valmiuksia erityisopettajilla on opettaa viittoen sekä millaisia pedagogisia ja kielellisiä ratkaisuja viittovissa luokissa tehdään. Tutkielman keskiössä ovat kielelliset oikeudet ja niiden toteutuminen.
Tutkielman teoreettinen viitekehys tarkastelee viittovan henkilön kaksikielisyyttä sekä äidinkielten eroavaisuuksia. Lisäksi tarkastellaan tasa-arvoisten kielellisten oikeuksien laki- ja säädösperusteita sekä viittovan oppilaan opetuksessa huomioitavia asioita. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka metodologinen lähestymistapa on fenomenografia ja metodina on käytetty haastatteluja. Tutkimusaineisto on kerätty strukturoiduilla teemahaastatteluilla, joihin on osallistunut yhdeksän opettajaa eri puolilta Suomea. Aineiston analyysissä on hyödynnetty fenomenografista analyysimallia.
Tutkimustulokset osoittavat, että kielelliset oikeudet ovat kouluissa tiedostettuja, mutta käytännön tasolla toteutus voi olla haastavaa. Tähän vaikuttavat oleellisimmin opettajan kielitaito sekä oppilasaineksen muuttuminen (kuuroja viittomakielisiä oppilaita ei ole enää useita). Muuttunut oppilasaines vaikuttaa lisäksi viittovan luokan kielivalintoihin. Tuloksissa kiteytettiin, että viittovan oppilaan opetus tulee olla kaksikielistä, kieli- ja kulttuuri-identiteetti huomioivaa, visuaalista sekä oppilaan kieltä arvostavaa. Opettajan valmiuteen opettaa viittoen vaikuttavat koulutustausta, jolla opettaja on voinut viittomistaitoa hankkia. Haastatellut opettajat kaipaavat erityispedagogiikan koulutukseen viittomiskursseja, mutta tärkeämmässä roolissa nähdään työnantajat, joiden kouluissa opettajille tulisi järjestää eritasoisia viittomakursseja.
Johtopäätöksenä esitetään, että viittovan oppilaan opetuksessa on otettava monipuolisesti huomioon kolmen tekijän kombinaatio: kaksikielinen pedagogiikka, kielelliset oikeudet sekä viittova oppimisympäristö. Vaikka viittomakieli ei olisi viittovan oppilaan kommunikaatio, voi viittomat olla erittäin tärkeitä kommunikaation edistäjiä. Tutkielmaa voi soveltaa viittovien oppilaiden opetuksen toteuttamisessa sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa kielellisesti tasa-arvoisen opetuksen järjestämisessä.Bilingual pedagogic and linguistic rights in sign education. Abstract. Linguistic rights of sign language pupils are well assured by the Finnish laws, regulations and linguistic verdicts. Sign language with its different variations are not benefitting only deafs but as well hard of hearings. Curriculum of basic education and the Finnish laws include the statement that teaching must be operated using sign language when needed. However, sign language with its variations are foreign language forms for the teachers and they are to be studied separately. Pupils using signs are often bilingual thus the teaching pedagogic must support this. Therefore teachers must have different kind of readiness to sign education. The goal of this Master’s Thesis is to clarify which kind of readiness the special education teachers have for sign education as well as what kind of pedagogical and linguistic decisions are made in classrooms using signs. The essence of this thesis is linguistic rights and their implementation.
Theoretic framefork of this thesis examines bilinguality of person using signs and the differencies of mother tongues. Additionally, laws and regulations for equal linguistic rights and essential matters to be taken into account in teaching are considered. This thesis is a qualitative research using phenomenography as a methological approach. Interviews are used as a method. The reseach data has been collected by structured theme interviews with nine teachers accross Finland. The analysis is based on phenomenographic model.
According to the results linguistic rights are well known in schools but practical implementation may be challenging. This is mostly affected by language proficiency of the teacher and the change in pupil base (the number of deaf sign language users is decreasing).The changed pupil base affects also on language choices in the classroom. The teaching of the pupil using signs must be bilingual and visual. The language and cultural identities must be considered and pupil’s language must be appreciated. The education and training courses for signing skills have a major influense for teacher’s readiness for sign education. There is a need for signing courses in special education training but it is more important to arrange signing courses for teachers in schools.
The conclusion of this Master’s Thesis is that the teaching of the pupil using signs must consider the combination of three factors: Bilingual pedagogic, linguistic rights, and signing study environment. Although sign language is not the communication of the pupil signs can have an important role as a contributor of communication. This study can be applied in realisation of sign education and in social discussion regarding to arrangement of equal linguistic education.
|
|---|
