Maan viljavuustekijäin keskinäiset vuorosuhteet maalajeittain

Tutkimuksessa on tarkasteltu lähinnä maalajiryhmittäin 80 000 maanäytteen viljavuusanalyysin (pH, Ca, K, P) tulosten keskinäisiä vuorosuhteita. Maalajilla on voimakas vaikutus sekä viljavuusanalyysien tuloksiin että eri viljavuustekijöiden keskinäisiin vuorosuhteisiin. Näistä viljavuustekijöistä on...

Full description

Bibliographic Details
Main Authors: Esko Lakanen, Mikko Sillanpää, Martti Kurki, Seppo Hyvärinen
Format: Article
Language:English
Published: Scientific Agricultural Society of Finland 1970-01-01
Series:Agricultural and Food Science
Online Access:https://journal.fi/afs/article/view/71755
id doaj-5dd5663fcef94c3f83fc087adf808487
record_format Article
spelling doaj-5dd5663fcef94c3f83fc087adf8084872020-11-25T01:47:53ZengScientific Agricultural Society of FinlandAgricultural and Food Science1459-60671795-18951970-01-01421Maan viljavuustekijäin keskinäiset vuorosuhteet maalajeittainEsko Lakanen0Mikko Sillanpää1Martti Kurki2Seppo Hyvärinen3Maatalouden tutkimuskeskus Maantutkimuslaitos, Tikkurila, Viljavuuspalvelu Oy, HelsinkiMaatalouden tutkimuskeskus Maantutkimuslaitos, Tikkurila, Viljavuuspalvelu Oy, HelsinkiMaatalouden tutkimuskeskus Maantutkimuslaitos, Tikkurila, Viljavuuspalvelu Oy, HelsinkiMaatalouden tutkimuskeskus Maantutkimuslaitos, Tikkurila, Viljavuuspalvelu Oy, HelsinkiTutkimuksessa on tarkasteltu lähinnä maalajiryhmittäin 80 000 maanäytteen viljavuusanalyysin (pH, Ca, K, P) tulosten keskinäisiä vuorosuhteita. Maalajilla on voimakas vaikutus sekä viljavuusanalyysien tuloksiin että eri viljavuustekijöiden keskinäisiin vuorosuhteisiin. Näistä viljavuustekijöistä on kalkilla ja pH:lla voimakkain vaikutus toisiin tekijöihin. Kalkituksen maan pH:ta nostava vaikutus vähenee maan raekoon pienetessä ja orgaanisen aineksen määrän kasvaessa järjestyksessä: moreenit ja hiekat, hieta, hiesu, savet, multamaa, lieju ja järvimuta, turpeet. Kalkituksen vaikutus maan helppoliukoisen fosforin määrän lisääjänä alenee samassa maalajijärjestyksessä. Kivennäismaissa kasvaa fosforin liukoisuus selvästi jyrkemmin kuin eloperäisissä maissa. Maan pH on kuitenkin helppoliukoisen fosforin määrää ratkaisevasti säätelevä tekijä. Viljavuusanalyysissa uuttuvan fosforin määrä pysyy pienenä happamissa maissa noin pH 6:een saakka. Välillä pH 6-7 kasvaa liukoisuus moninkertaiseksi. Happamien eloperäisten maiden kalkitus alentaa aluksi hiukan fosforin liukoisuutta, mikä tosin on vastoin yleistä käsitystä. Liukoisuusminimi (P 3.5—4.0 mg/l) on lähellä pH 5.5:ä. Seurauksena saattaa olla sadon aleneminen, mikäli fosfori on jo ennestään minimitekijä.https://journal.fi/afs/article/view/71755
collection DOAJ
language English
format Article
sources DOAJ
author Esko Lakanen
Mikko Sillanpää
Martti Kurki
Seppo Hyvärinen
spellingShingle Esko Lakanen
Mikko Sillanpää
Martti Kurki
Seppo Hyvärinen
Maan viljavuustekijäin keskinäiset vuorosuhteet maalajeittain
Agricultural and Food Science
author_facet Esko Lakanen
Mikko Sillanpää
Martti Kurki
Seppo Hyvärinen
author_sort Esko Lakanen
title Maan viljavuustekijäin keskinäiset vuorosuhteet maalajeittain
title_short Maan viljavuustekijäin keskinäiset vuorosuhteet maalajeittain
title_full Maan viljavuustekijäin keskinäiset vuorosuhteet maalajeittain
title_fullStr Maan viljavuustekijäin keskinäiset vuorosuhteet maalajeittain
title_full_unstemmed Maan viljavuustekijäin keskinäiset vuorosuhteet maalajeittain
title_sort maan viljavuustekijäin keskinäiset vuorosuhteet maalajeittain
publisher Scientific Agricultural Society of Finland
series Agricultural and Food Science
issn 1459-6067
1795-1895
publishDate 1970-01-01
description Tutkimuksessa on tarkasteltu lähinnä maalajiryhmittäin 80 000 maanäytteen viljavuusanalyysin (pH, Ca, K, P) tulosten keskinäisiä vuorosuhteita. Maalajilla on voimakas vaikutus sekä viljavuusanalyysien tuloksiin että eri viljavuustekijöiden keskinäisiin vuorosuhteisiin. Näistä viljavuustekijöistä on kalkilla ja pH:lla voimakkain vaikutus toisiin tekijöihin. Kalkituksen maan pH:ta nostava vaikutus vähenee maan raekoon pienetessä ja orgaanisen aineksen määrän kasvaessa järjestyksessä: moreenit ja hiekat, hieta, hiesu, savet, multamaa, lieju ja järvimuta, turpeet. Kalkituksen vaikutus maan helppoliukoisen fosforin määrän lisääjänä alenee samassa maalajijärjestyksessä. Kivennäismaissa kasvaa fosforin liukoisuus selvästi jyrkemmin kuin eloperäisissä maissa. Maan pH on kuitenkin helppoliukoisen fosforin määrää ratkaisevasti säätelevä tekijä. Viljavuusanalyysissa uuttuvan fosforin määrä pysyy pienenä happamissa maissa noin pH 6:een saakka. Välillä pH 6-7 kasvaa liukoisuus moninkertaiseksi. Happamien eloperäisten maiden kalkitus alentaa aluksi hiukan fosforin liukoisuutta, mikä tosin on vastoin yleistä käsitystä. Liukoisuusminimi (P 3.5—4.0 mg/l) on lähellä pH 5.5:ä. Seurauksena saattaa olla sadon aleneminen, mikäli fosfori on jo ennestään minimitekijä.
url https://journal.fi/afs/article/view/71755
work_keys_str_mv AT eskolakanen maanviljavuustekijainkeskinaisetvuorosuhteetmaalajeittain
AT mikkosillanpaa maanviljavuustekijainkeskinaisetvuorosuhteetmaalajeittain
AT marttikurki maanviljavuustekijainkeskinaisetvuorosuhteetmaalajeittain
AT seppohyvarinen maanviljavuustekijainkeskinaisetvuorosuhteetmaalajeittain
_version_ 1725014159811149824