Maatilojemme hoidon jatkuvuus ja ns. maaltapako

• Main Authors: Antti Mäki, Maire Honkanen, Matti Räsänen
• Format: Article
• Language: English
• Published: Scientific Agricultural Society of Finland 1960-01-01
• Series: Agricultural and Food Science
• Online Access: https://journal.fi/afs/article/view/71534
• ISSN: 1459-6067; 1795-1895

Tutkimus perustuu tiedusteluun, joka lähetettiin v. 1957 postitse n. 10 000:lle vähintään 2 peltohehtaaria käsittävälle viljelmälle. Nämä tilastoviljelmät on arvalla valittu Suomen kaikista viljelmistä vuodelta 1950 siten, että ne edustavat kaikkien eri maanviljelysseurojen alueita ja eri viljelmäsuuruusluokkia. Vastauksia saatiin 4 446 kpl. eli 44.2 % lähetettyjen tiedustelujen määrästä. Viljelmät on ryhmitelty peltoalan mukaan neljään suuruusluokkaan ja Suomi jaettu neljään tutkimusalueeseen, jotka olivat Etelä-alue (E), Keski-alue (K), Pohjois-alue (P) ja Lapin alue (L). Tulokset on esitetty näiden alueiden sekä koko maan keskiarvoina. Tutkimuksen mukaan nykyisen viljelijän ikä on koko maassa keskimäärin 51.3 vuotta. Maan pohjoisosassa ovat viljelijät 1—3 vuotta vanhempia kuin etelä-Suomessa. Yli 60-vuotiaita viljelijöitä oli koko maassa 27.0 % ja Lapin alueella 35.6 %. Nykyisen viljelijän jälkeen aiotaan koko maassa 85.4 % tiloista luovuttaa sukulaisille. Tilan myymistä suunnittelee 12.8 % E-alueen, mutta vain 7.1 % L-alueen viljelijöistä. Viljelemättä jättäminen tulee kysymykseen vajaalla prosentilla E-alueen viljelmistä. Määrä kohoaa pohjoista kohden ja Lapissa se on 3.3 %. Samalla kun viljelmien keskimääräinen koko pienenee etelä-Suomesta pohjoiseen päin, lisääntyy perillisten kesken jaettavien tilojen osuus 18.9 %:sta etelä-Suomessa 49.2 %:iin Lapissa. Viljelijäperheiden keskimääräinen lapsiluku koko maassa on 3.5 kpl. Lasten lukumäärä viljelmää kohden kasvaa siirryttäessä etelästä pohjoiseen. Lapissa se on 2.1 kpl. enemmän kuin etelä-Suomessa. Viljelijäperheiden lasten kokonaismäärästä on E-alueella 23.3 % sellaisia lapsia, joiden koulunkäynti on rajoittunut kansakoulun suorittamiseen. Pohjoiseen päin mentäessä vastaava luku lisääntyy. Lapissa se on 35.9 %. Useimpien ammattikoulujen sekä oppikoulun suorittaminen, samoin opiskelu yliopistossa on P-alueella vähemmän yleistä kuin muualla. Oppikoulussa oli tiedusteluhetkellä 8.8 % maan eteläosan viljelijäperheiden lapsista. P-alueella oli vastaava luku 4.1 %. Yliopistossa tai muussa korkeakoulussa opiskelevia tai niissä tutkinnon suorittaneita oli E-alueella 3.6 % ja P-alueella 1.3 % viljelijäperheiden lapsista. Tiloja, joilla toimi koulunsa tai opintonsa päättäneitä lapsia maataloudessa tai siihen liittyvässä kotitaloudessa, oli E-alueella 55.1 %, K-alueella 60.9 %, P-alueella 69.9 %, L-alueella 60.4 % ja koko maassa 60.7 % tilojen kokonaismäärästä. Tutkimuksessa on lisäksi selvitetty niiden perheiden määrät, joiden lapsia on muualla maatalouden palveluksessa (keskim. 4.1 %) sekä tapaukset, joissa joku koulussa olevista aikoo jäädä maatalouden palvelukseen (keskim. 13.7 %). Edellä mainitut ryhmät yhteensä osoittavat, kuinka suuri osa tiloista korkeintaan tulee säilymään nykyiseen viljelijäperheeseen kuuluvan hallussa seuraavan sukupolven aikana. Kotoa siirtyneiden lasten osuus on P-alueella noin 17 % ja muualla noin 20 % koko lapsimäärästä. E-alueella toimii 17.3 % ja muilla alueilla runsas neljäsosa siirtyneiden lasten määrästä muualla maa- tai metsätalouden palveluksessa. Viljelijöiden käsityksen mukaan tärkein syy maaltapakoon on maatalouden huono kannattavuus. Verraten yleisiä syitä ovat myös haluttomuus tilan jakamiseen sekä sivuansioiden puute.