Scratch-ohjelmoinnin vaikutus 6. luokan oppilaiden käsityksiin itsestä arkisten ongelmien ratkaisijana
Tutkimuksen päätarkoitus oli selvittää Scratch-ohjelmoinnin vaikutusta 6. luokan oppilaiden käsityksiin itsestä arkielämän ongelmien ratkaisijana. Tämän lisäksi tutkittiin miten oppilaat käyttävät Scratch-ympäristön ominaisuuksia, miten he ymmärtävät ohjelmallisia käsitteitä, ja miten he kokevat Scr...
| Main Author: | |
|---|---|
| Format: | Dissertation |
| Language: | Finnish |
| Published: |
University of Oulu
2015
|
| Subjects: | |
| Online Access: | http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201505071458 http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201505071458 |
| Summary: | Tutkimuksen päätarkoitus oli selvittää Scratch-ohjelmoinnin vaikutusta 6. luokan oppilaiden käsityksiin itsestä arkielämän ongelmien ratkaisijana. Tämän lisäksi tutkittiin miten oppilaat käyttävät Scratch-ympäristön ominaisuuksia, miten he ymmärtävät ohjelmallisia käsitteitä, ja miten he kokevat Scratch-ohjelmoinnin.
Teoreettisesti ongelmanratkaisua voidaan lähestyä itsesäätelyn näkökulmasta, jolla tarkoitetaan tarkoituksellisesti luotuja ajatuksia, tunteita ja toimintaa, joita käytetään jaksoittaisesti henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamiseen.
Tutkimuksessa kerättiin tietoa 6. luokan oppilaille (n = 17) järjestetyn Scratch-ohjelmointikerhon toiminnasta haastatteluin, koodianalyysillä, kvantitatiivisella mittauksella, observoinnilla ja ohjelmointitaitoa testaamalla. Siinä on piirteitä tapaustutkimuksesta. Tietoa on kerätty laadullisia ja määrällisiä menetelmiä yhdistämällä. Oppilaiden käsityksiä itsestä ongelmanratkaisijana selvitettiin kvasikokeellisesti analysoimalla vastauksia Wilcoxonin testillä.
Päätulos oli, että oppilaat kokivat luottamuksensa kykyyn ratkaista arkielämän ongelmia kasvavan (z = −3,104, p = 0,002) efektikoon ollessa suuri (d = 0,97), ja he kokivat myös taipumuksen välttää arkielämän ongelmanratkaisua vähenevän (z = −2,258, p = 0,024) efektikoon ollessa keskisuuri (d = 0,63). Oppilaat olivat myös hyvin innostuneita Scratch-ohjelmoinnista, ja he käyttivät keskimäärin n. 19 % ympäristön ominaisuuksista. Ongelmanratkaisukykyä mittaavan mittarin Cronbachin alfa on 0,8, ja mittarin alkuperäisen version validiteetti on laajasti tunnustettu.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Scratch-ohjelmointi on lapsia innostavaa, se voi muokata myönteisesti heidän minäpystyvyyttään, ja sitä voidaan käyttää jopa ohjelmallisten käsitteiden ja ohjelmistojen tekoon liittyvien prosessien opettamiseen. |
|---|