Tiedosta digitaaliseksi opetuspeliksi:pelisuunnittelijat tieteen popularisoijina
Tutkielmassa tarkastellaan pelisuunnittelijoita tiedon yleistajuistajina ja digitaalisia opetuspelejä populaareina tiedeviestintätuotteina. Tutkielman pääongelmia ovat, millaisia substanssitiedon jalostamisvaiheita opetuspelisuunnittelijat havaitsevat, mikä on substanssiasiantuntijoiden rooli opetus...
| Main Author: | |
|---|---|
| Format: | Dissertation |
| Language: | Finnish |
| Published: |
University of Oulu
2016
|
| Subjects: | |
| Online Access: | http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201612013159 http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201612013159 |
| Summary: | Tutkielmassa tarkastellaan pelisuunnittelijoita tiedon yleistajuistajina ja digitaalisia opetuspelejä populaareina tiedeviestintätuotteina. Tutkielman pääongelmia ovat, millaisia substanssitiedon jalostamisvaiheita opetuspelisuunnittelijat havaitsevat, mikä on substanssiasiantuntijoiden rooli opetuspelin suunnitteluprosessissa ja miten tarinaa hyödynnetään muotoiltaessa tietoa opetuspelisisällöksi. Lisäksi tutkielma tarkastelee pelisuunnittelijoiden silmin suomalaisten opetuspelien tulevaisuutta.
Laadullisen tutkielman teema-alueet ovat teoriaohjaavia. Tiedon yleistajuistamisen teoreettinen pohja tukeutuu muun muassa tieteen jatkumomalliin, pelillistämiseen ja pelisuunnitteluun. Opetuspelien pedagoginen viitekehys nojaa konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen, uusimpaan opetussuunnitelmaan ja oppimateriaalisuunnitteluun. Tarinallisuuden teoriaa puolestaan ohjaavat yleisimmät draaman rakennemallit. Aineisto koostuu seitsemän opetuspelisuunnittelijan teemahaastattelusta. Haastatteluaineiston tueksi tutkimuksessa analysoidaan kevyellä empiirisellä otteella neljä opetuspeliä. Induktiivinen sisältöanalyysi tarkastelee pelisuunnittelijoita heterogeenisenä joukkona.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tiedon popularisointiprosessissa substanssiasiantuntijoilla on merkittävä rooli pelin pedagogiikkaa ohjaavina ammattilaisina ja substanssitiedon lähteinä. Pelisuunnittelijat pitävät tärkeänä etenkin asiantuntijoiden yhteistyö- ja ajankäyttövalmiutta. Sen sijaan asiantuntijoiden itsenäisesti pureskelemalla substanssitiedolla ei tämän tutkielman tulosten valossa ole suurta painoarvoa. Opetuspelien moninaisiin suunnittelutapoihin tuo haastetta muun muassa se, että tietoainekseen ei voi suhtautua yhtä luovasti kuin viihdepeliprojekteissa.
Ennakko-odotusten vastaisesti aineisto osoittaa, että pelisuunnittelijat hyödyntävät tarinaa vain vähän yleistajuistaessaan tietoa. Aineiston perusteella opetuspelien läpimurtoa jarruttaa Suomessa yhteiskunnallisen arvostuksen puute opetuspelejä kohtaan, jonka myötä muun muassa digitaalisten opetuspelien rahoitus on heikkoa.
Tutkielma on Suomen ensimmäinen akateeminen työ, jossa opetuspelisuunnittelijoita tarkastellaan tiedeviestijöinä. Tutkielma laajentaa perinteistä tieteestä viestimisen ajattelumallia esitellen interaktiivisen tiedeviestintävälineen uudessa kontekstissa. Työn tuloksia voivat hyödyntää eri alojen tutkijat ja pelisuunnittelijat, jotka yhteistyössä tekevät tiedon yleistajuistamistyötä. |
|---|