Varhaiskasvatuksen ja peruskoulun sukupuolittavat käytännöt osana poikien sukupuoli-identiteettikehitystä
Tämän työn tavoitteena on ollut selvittää, millaisia sukupuolittavia käytäntöjä liittyy varhaiskasvatukseen ja peruskouluun, sekä miten pojat rakentavat sukupuoli-identiteettiään näissä raameissa. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on sukupuoli-identiteetin kehitys, sekä sukupuolen käsitteeseen...
| Main Author: | |
|---|---|
| Format: | Others |
| Language: | Finnish |
| Published: |
University of Oulu
2017
|
| Subjects: | |
| Online Access: | http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705121831 http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201705121831 |
| Summary: | Tämän työn tavoitteena on ollut selvittää, millaisia sukupuolittavia käytäntöjä liittyy varhaiskasvatukseen ja peruskouluun, sekä miten pojat rakentavat sukupuoli-identiteettiään näissä raameissa. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on sukupuoli-identiteetin kehitys, sekä sukupuolen käsitteeseen liittyvää teoriaa sukupuolentutkimuksen alalta.
Tutkimusongelmani on kokonaisuudessaan: leikki-ikäisiin ja kouluikäisiin poikiin kohdistuvat sukupuolittavat käytännöt varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa, sekä poikien omat kulttuurit ja maskuliinisuus osana sukupuoli-identiteetin kehitystä. Aineiston keruussa on käytetty systemaattista kirjallisuuskatsausta, ja analyysi on tehty sisällönanalyysin periaatteiden mukaan.
Kirjallisuuden pohjalta tuli selville, että varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa sukupuolittuneet käytännöt ovat usein piiloisia ja osin tiedotamattomia. Varhaiskasvatuksessa esimerkiksi rajataan lasten leikkiä, vaatetusta, tilan- tai äänenkäyttöä. Pojille on ahtaammat rajat siinä, mitä saa tehdä. Tytöillä on enemmän mahdollisuuksia ylittää leikeissä tai vaatteilla sukupuolisia rajoja, kuin pojilla. Maskuliinisuuden ihanteita aletaan vaalia jo varhain kasvatustoiminnassa. Myös tunteiden käsittely voi olla erialaista poikien kanssa, esimerkiksi poikien itkusta voidaan ahdistua tai poikien kanssa voidaan käyttää vähemmän tunnesanastoa.
Peruskoulussa taas sukupuolittuneet käytännöt tulevat ilmi esimerkiksi oppimateriaaleissa, arvioinnissa, käyttäytymisen kontrolloinnissa tai oppiainevalinnoissa. Maskuliinisuutta on perinteisesti arvostettu enemmän ja tämä näkyy esimerkiksi siinä, että poikia voidaan pitää älykkäämpinä. Toisaalta koetaan myös, että pojat voivat häiritä enemmän tuntityöskentelyä, vaikka toisaalta pojille sallitaan enemmän ääntä luokassa. Pojilla voi olla kuitenkin vaikeampaa valita feminiinisenä pidetty oppiaine, kuin toisinpäin. Pojista ja koulunkäynnistä on tullut esiin myös niin sanottu poikakoodi, joka määrittää suhtautumista koulunkäyntiin. Pojat alkavat omissa ryhmissään ja varhain vaalia maskuliinisuuden ihanteita, sekä sitä, miten käyttäydytään oikein poikana. Poikien on myös havaittu muodostavan valtahierarkioita koulussa, joissa esimerkiksi väkivalta ja status ovat merkittävässä asemassa. Näiden sukupuolittuneiden käytäntöjen kautta siis rakennetaan myös omaa sukupuolista identiteettiä.
Pääosin tähän tutkimukseen kerätty aineisto on kvalitatiivista tutkimusta, joka tietysti laskee hieman luotettavuutta ja yleisettävyytä. Samat asiat kuitenkin toistuivat useissa aineistoissa, jolloin yleistysten tekeminen on myös mahdollista. Sukupuolittuneita käytäntöjä tulee esiin kaikkialla yhteiskunnassa, ja tämän vuoksi niihin olisi syytä kiinnittää huomiota, etteivät ne liikaa rajoittaisi yksilöä. |
|---|