Mangaanipartikkeleiden käyttö kontrastiaineena MRI-kuvauksessa

Tiivistelmä. Kantasolujen käyttö sairauksien hoidossa on paljon tutkittu aihe, jolle etsitään koko ajan uusia sovellutuksia. Yksi kehitettävistä sovellutuksista on solujen seuraamisen mahdollistaminen kajoamattomasti kuvantamisella sekä soluterapian antamisen yhteydessä että hoidon seurannan aikana....

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Korpela, T. (Tuukka)
Format: Dissertation
Language:Finnish
Published: University of Oulu 2018
Online Access:http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201804191493
Description
Summary:Tiivistelmä. Kantasolujen käyttö sairauksien hoidossa on paljon tutkittu aihe, jolle etsitään koko ajan uusia sovellutuksia. Yksi kehitettävistä sovellutuksista on solujen seuraamisen mahdollistaminen kajoamattomasti kuvantamisella sekä soluterapian antamisen yhteydessä että hoidon seurannan aikana. Magneettikuvaus (MRI) on käyttökelpoinen kuvantamismenetelmä tähän. MRI-kuvaukseen ei liity haitallista ionisoivaa säteilyä ja sillä on myös useita muita etuja toisiin kuvantamismenetelmiin verrattuna, minkä vuoksi sen kehittäminen soluterapian seuraamista varten on hyödyllistä. MRI-kuvausta varten solut voidaan leimata kontrastiaineella niiden havainnoinnin parantamiseksi. Uusia MRI-solukuvauksen kontrastiaineita etsitään koko ajan. Mangaanioksidi on uusi ja yksi lupaavimmista kehitetyistä kontrastiaineista. Tässä tutkimuksessa pyrittiin saamaan lisätietoa mangaanioksidin toksisuudesta ihmisen kantasolujen leimaamisessa. Tutkimuksessa tutkittiin kahta erilaista mangaanioksidista valmistettua partikkelia. Tavoitteena oli selvittää, miten ihmisen kantasolut selviävät 3 ja 5 viikkoa mangaanioksidilla leimaamisen jälkeen. Saatujen tulosten perusteella solujen elinvoimaisuus ja erilaistumiskyky säilyivät molempien ajanjaksojen ajan. Tutkimuksessa selvitettiin myös miten eri leima-ainekonsentraatioilla leimatut solut erottuvat MRI-solukuvauksessa eli minkälainen kontrasti leimaamisella saadaan aikaiseksi. Havaittiin, että jo hyvin pienetkin leima-ainekonsentraatiot saavat aikaan merkittävän kontrastin paranemisen.