Laajan lajinsisäisen DNA-viivakoodimuuntelun esiintyvyys ja syyt perhosilla

• Main Author: Autto, J. (Jonna)
• Format: Dissertation
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2018
• Subjects: Biology
• Online Access: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805312180; http://nbn-resolving.de/urn:nbn:fi:oulu-201805312180

DNA-viivakoodit ovat lyhyitä standardeja DNA-sekvenssejä, joiden avulla lajit voidaan tunnistaa ja joita voidaan käyttää apuna lajinrajaamisessa. Menetelmän kyky tunnistaa ja erotella lajeja perustuu siihen, että yleensä DNA-viivakoodin lajinsisäinen muuntelu on lajienväliseen muunteluun verrattuna selvästi pienempää. Aikaisempien tutkimusten yhteydessä on kuitenkin löydetty lajeja, joiden DNA-viivakoodissa ilmenee laajaa lajinsisäistä muuntelua. Tällainen laaja lajinsisäinen DNA-viivakoodimuuntelu määritellään ilman välimuotoja havaittavaksi, yli 2 %:n lajinsisäiseksi polymorfismiksi DNA-viivakoodisekvenssissä. Laajaa lajinsisäistä DNA-viivakoodimuuntelua on havaittu useissa tutkimuksissa sekä perhosissa että muissa eliöryhmissä. Laaja lajinsisäinen DNA-viivakoodimuuntelu voi johtua kryptisestä diversiteetistä. Kryptistä diversiteettiä on jo aikaisempien tutkimusten yhteydessä paljastettu muun muassa useilta perhoslajeilta. Laaja lajinsisäinen DNA-viivakoodimuuntelu voi johtua myös Wolbachia-bakteerista tai mtDNA:n introgressiosta. Yhtenä tämän tutkimuksen tavoitteista oli selvittää kuinka yleistä laaja lajinsisäinen DNA-viivakoodimuuntelu on pohjoiseurooppalaisilla perhoslajeilla. Tutkimuksen keskeisin tavoite oli kuitenkin selvittää kuinka usein laaja lajinsisäinen DNA-viivakoodimuuntelu johtuu kryptisestä diversiteetistä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää introgression sekä Wolbachia-bakteerin merkitystä laajan lajinsisäisen DNA-viivakoodimuuntelun taustalla. Merkkejä kryptisestä diversiteetistä, introgressiosta ja Wolbachia-infektiosta tutkittiin 29 perhoslajilta useiden nukleaaristen markkerien avulla. Aineistoon kuului yhteensä 170 yksilöä. Tutkimuksessa paljastettiin neljä selvää tapausta kryptisestä diversiteetistä. Lisäksi tutkimuksessa paljastui ainakin viisi mahdollista kryptistä lajiparia. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että uusia lajeja voidaan löytää edelleen myös perusteellisesti tutkituista eliöryhmistä esimerkiksi DNA-viivakoodimuuntelun avulla. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan myös olettaa, että Wolbachia on hyvin laajalle levinnyt perhosissa. Sen rooli laajan DNA-viivakoodimuuntelun taustalla, yhdessä introgression kanssa, on luultavasti hyvin merkittävä ja tarjoaa selityksen monelle laajaa lajinsisäistä DNA-viivakoodimuuntelua sisältävälle tapaukselle.