Vuosiluokkiin sitomattoman opiskelun kehittäminen yhdistetyssä esi- ja alkuopetuksessa

• Main Author: Leppälä, R. (Reetta)
• Format: Doctoral Thesis
• Language: Finnish
• Published: University of Oulu 2007
• Subjects: case study; development; nongradedness; pre-education; primary education; alkuopetus; esiopetus; kehittäminen; tapaustutkimus; vuosiluokkiin sitomaton opiskelu
• Online Access: http://urn.fi/urn:isbn:9789514283598; http://nbn-resolving.de/urn:isbn:9789514283598

Abstract The purpose of the study was to investigate a project which applied a nongradedness approach to combined pre-school education (for six-year-old children) and primary school education in the first and second grades (seven and eight year -olds). The object of the research was an educational developmental project in which I participated as a teacher, and which I followed and evaluated over a three year period. The study took the form of a case study. The purpose was to study how the project supported the goals set for the children's learning. I used multiple techniques in data gathering, such as observations, questionnaires and diaries, as well as assessing learning employing the tools used in schools. In the data analysis, I implemented a format common in qualitative case studies: 1) a description of each case and the themes within the case, 2) a thematic analysis across the cases and 3) an interpretation of the meaning of the cases. I followed an abductive reasoning and a hermeneutical interpretation. Those findings which were connected to the teaching arrangements, and which reinforced reaching the goals were: easy transition from pre-school to primary school, organizing the school day (the length of the lessons and the breaks), as well as flexible use of the staff, facilities and equipment of the school. A finding which reinforced the children's learning, was the successful cooperation between the children and their parents, as well as with staff members. This cooperation was one supporting factor in becoming aware of the children's individual learning, and it contributed to maintaining a sense of safety in the children. Some findings revealed problems in teaching arrangements which hindered reaching the goals; these included the difficulties with professional adjustment among the staff, prejudices and attitude problems among both children and adults, as well as the large size of the learning groups. The learning environment and the instructional materials were occasionally inappropriate. The assessment tools which were utilized were also problematic in this project. Factors which were found not to enhance children's learning, and indeed prevented the attainment of goals, were: inadequate assessment of the children's learning, failure to use ability groups, and difficulties in the social adjustment of children and adults. In addition, adults and children had problems in finding their roles in different situations. In conclusion, I observe that the advantage of the project was that pre-school and primary school first and second graders had a closer relationship. Consequently, when the children's individual learning was noted, the continuation of their learning and the arrangements for their learning became more flexible. The parents' active role also increased in the project. However, I did find it challenging to focus on appropriate learning goals for each child and affording opportunities for supporting individual progress. It was also challenging to find appropriate pedagogical and didactic solutions to new situations, especially tools for assessing the children's learning. Finally, I would like to point out that there is still much to be done in developing combined pre-school and first and second grade education. The school should have more resources and readiness to receive different kinds of children. === Tiivistelmä Tutkimuksen tehtävänä oli arvioida vuosiluokkiin sitomatonta opiskelua soveltavaa yhdistetyn esi- ja alkuopetuksen kehittämishanketta. Tutkimuksen kohteena oli kentällä toteutettu kehittämishanke, jossa olin mukana yhtenä opettajana ja jota seurasin ja arvioin kolmen vuoden ajan intensiivisen tapaustutkimuksen luonteisesti. Toteutettua kehittämishanketta tutkin lasten oppimisen näkökulmasta. Arvioin, miten kehittämishanke pääsi lasten oppimista koskeviin tavoitteisiin, joita olivat lasten yksilöllisen oppimisen korostaminen ja samanaikaisesti heidän sosiaalisen kasvun tukeminen. Arviointi kohdistui sekä kehittämishankkeen opetusjärjestelyihin että kuuden lapsen tiedolliseen ja sosiaaliseen oppimiseen esiopetuksen ja alkuopetuksen ajan. Aineistoa keräsin monilla eri tiedonkeruumenetelmillä kuten havainnoinnilla, kyselylomakkeiden ja päiväkirjojen käytöllä sekä koulun arviointivälineillä. Aineiston analysoinnissa käytin laadulliseen tapaustutkimukseen soveltuvaa analyysia: 1) tapausten kuvaukset teemoittain, 2) temaattinen analyysi tapausten kesken ja 3) tapausten merkityksen tulkinta. Analyysissa noudatin abduktiivista päättelyä ja hermeneuttista tulkintaa. Kehittämishankkeen opetusjärjestelyihin liittyviä, tavoitteiden saavuttamista vahvistaneita, tuloksia olivat lasten esiopetuksesta alkuopetukseen siirtymisen helppous, koulupäivän organisointi (oppituntien ja välituntien kesto) sekä henkilökunnan, tilojen ja välineiden joustava yhteiskäyttö. Lasten oppimista vahvistaneet tulokset olivat lasten, heidän vanhempiensa ja koulun henkilökunnan yhteistoiminnan onnistuminen, lasten yksilöllisen oppimisen tiedostaminen ja lasten turvallisuuden tunteen säilyminen. Tulokset paljastivat opetusjärjestelyihin liittyviä ongelmia, jotka heikensivät tavoitteiden saavuttamista kuten henkilökunnan ammatillisen muuttumisen vaikeus, ennakkoluulot ja asenteet sekä suuret opetusryhmien koot. Myös oppimisympäristö, tilat ja oppimateriaalit olivat ajoittainen soveltumattomia. Lisäksi arviointivälineiden käyttö oli vaikeaa. Tulokset, jotka eivät vahvistaneet lasten oppimista ja pikemminkin haittasivat tavoitteiden saavuttamista, olivat lasten oppimisen arvioinnin puutteellisuus, tasoryhmien käytön epäonnistuminen sekä lasten ja aikuisten sosiaalisen sopeutumisen vaikeus. Lisäksi lapsilla ja aikuisilla oli vaikeuksia heidän eri rooleissaan erilaisissa tilanteissa. Johtopäätöksenä totean, että kehittämishankkeen etuna oli esi- ja alkuopetuksen lähentyminen. Siitä seurasi että, kun lasten yksilöllinen oppiminen huomioitiin, heidän oppimisensa saatiin järjestettyä joustavaksi jatkumoksi. Kehittämishankkeessa lisääntyi myös lasten ja heidän vanhempiensa aktiivinen rooli. Haasteina taas näen oppimistavoitteiden painottamisen ongelman ja lasten yksilöllisen tiedollisen oppimisen etenemismahdollisuudet. On myös haastavaa kehittää yhdistettyyn esi- ja alkuopetukseen sopivaa pedagogiikkaa ja didaktisia ratkaisuja, erityisesti lasten oppimisen arviointivälineitä. Lopuksi tähdennän, että yhdistetyssä esi- ja alkuopetuksessa on vielä paljon kehitettävää. Koulussa pitäisi olla resurssia ja valmiutta ottaa vastaan erilaisia lapsia.